Tällä viikolla olen saanut hyvän tilaisuuden mietiskellä ja harjoittaa Ishvara pranidhanaa, antautumista ja irti päästämistä. Ishvara pranidhana on yksi viidestä Niyamasta, jotka yhdessa Yamojen (Yama & Niyama) kanssa muodostavat joogafilosofian eettiset elämänohjeet. Ishvara pranidhana kutsuu antautumaan (korkeimmalle), päästämään irti egosta, toimimaan pyyteettömästi ja pyrkimään kohti korkeinta tietoisuutta. Se on Yamoista ja Niyamoista tärkein ja voimallisin.
 
Hain eilen haikein mielin viimeiset tavarani Kampin hoitohuoneeltani. Rasittunut etusormeni tarvitsee nyt lepoa enemmän kuin halusin uskoa, joten näillä näkymin en tee hoitoja useampaan kuukauteen. Se on ollut vaikeaa hyväksyä ja lisäksi huoli ja pelko sormen kunnosta on mietityttänyt. Pitkittynyt niveltulehdus voi aiheuttaa nivelrikkoa ja nyt on kulunut noin 4 kuukautta kun sormi alkoi oireilemaan. Aina kun ajatukseni ovat menneet sormeen (eli aika usein, koska en pysty käyttämään sitä normaalisti ja ilman etusormea moni asia on hankalaa), huoli ja toivottomuus valtaa mielen ja kehon. Tällä viikolla päätin katkaista huolehtimisen ja voivottelun kierteen lausumalla ajatuksissani Ishvara pranidhana aina kun saan itseni kiinni negatiivisesta ajattelusta. Käytännössä eilen pääni sisällä pyöri seuraava kela:  ”Nivelrik…ISHVARA PRANIDHANA.” Aika pian huomasin, että tilanteeni ei tuntunut enää niin ikävältä ja kurjalta, vaan se oli mahdollisuus päästää irti ja antautua. Ja mikä onkaan ihanampi tunne kuin hyväksyä se, mikä on.  Nyt katson sormeani kiitollisena, koska tiedän, että se tulee aina muistuttamaan minua antautumisen  ja irti päästämisen tärkeydestä.

Share This: