Yksi lempimeditaatioistani on kävellessä kuvitella, kuinka jokaisella askeleella maasta nousee kaunis lootuksen kukka. Opin sen eräästä Thich Nhat Hanhin kirjasta ja se on jäänyt erään voimallisen hetken jälkeen syvälle sydämeeni.

Kirjoitin aikoinaan jonkin aikaa Parantava polku -nimistä blogia.  Nähdessäni yllä olevan kuvan munkista, joka kävelee paljain jaloin ruusun terälehdillä, tuli tämä mainitsemani meditaatio ja eräs kirjoitukseni mieleen. Kirjoitin sen erään merkittävän, spontaanin kävelymeditaation inspiroimana. Muistan edelleen sen hämärtyvän illan, hiljaisen metsän, kuraisen polun ja työntämäni rattaat. Tässä lyhennelmä tuosta Parantavat askeleet -kirjoituksestani muutaman vuoden takaa.

”Joitakin päiviä sitten olin kävelyllä läheisen ulkoilualueen metsäpolulla. Sää oli harmaa ja sateinen. Päivä ei ollut vielä pitkällä, mutta alkoi jo hämärtää ja metsästä huokui hiljaisuus ja levollisuus. Lintuja ei enää nähnyt tai kuullut samalla tavalla kuin kesällä. Aluksi se tuntui haikealta, mutta sitten hiljaisuuteen tottui, tulihan se hämärän kanssa käsi kädessä.

Kävellessäni märällä hiekkaisella polulla kiinnitin huomiota askeliini, jalkapohjiini ja maan tuntuun. Tämän tehdessäni, tajusin etten kävellytkään vain tätä märkää ja kuraista hiekkapolkua, kävelin parantavaa polkua. Tämä siksi, että en antanut ajatuksieni vaeltaa jokaiseen ilmansuuntaan niin kuin eräässä läsnäoloa vahvistavassa runossa sanotaan, vaan olin läsnä jalkojeni ja allani olevan maan kanssa. Mieleeni tuli Thich Nhat Hanhin kirjoitus kävelymeditaatiosta. Kirjoituksen lopussa Hanh kertoo, kuinka ”Taiteilijat esittävät usein Buddhan istumassa lootuskukan päällä ilmentääkseen Buddhan nauttimaa rauhaa ja onnea. Taiteilijat maalaavat myös kukkivia lootuskukkia vastikään syntyneen Buddhan jättämiin jalanjälkiin. Jos otamme huolettomia askelia rauhallisina ja iloisina, silloin mekin saamme kukan kukkimaan maapallon pinnalla jokaisella askeleellamme.”

Jos todella olisimme läsnä ja tiedostaisimme jokaisen ihmeellisen askeleemme (maan päällä käveleminen on ihme!) ehkä myös osaisimme olla kiitollisia maapalloa kohtaan ja tehdä parhaamme sen eteen, ettei polkumme olisi sitä tuhoava. Jokainen ottamamme askel voisi olla parantava askel.”

 

”Mieli voi liikkua tuhansissa ilmansuunnissa.

Mutta tällä kauniilla polulla, minä kävelen rauhassa.

Joka askeleella lempeä tuuli puhaltaa.

Joka askeleella kukka kukkii.”

 

(Thich Nhat Hanh)

Share This: